»Mistä sinä aiot ostaa, Mathiesen?» Eteläjyllantilainen toisti: »Skiven varrelta.»
»Niin, te saatte hyvät hinnat tavaroistanne toisella puolen jokea, maamiehet.»
»Hss», sanoi tehtailija.
»Niin», sanoi Larsen hieroen kyynärpäätään, »tohtori saa totta vieköön ihmiset vaikenemaan, tehtailija».
He vaikenivat kaikki, ja soitto kaikui läpi huoneitten. Mutta äkkiä kurkottautui tupakkakauppias lasinsa yli ja virnaili Joánille tuttavallisesti:
»Tohtoriahan siinäkin tarvitaan, kun Laarentzenin piikaset alkavat tulla liian paksuiksi.»
Joán oli kaksi tai kolme kertaa pyyhkäissyt kädellään silmäluomiaan, ikäänkuin silmiä olisi kirvellyt.
Sitten hän nousi.
Sävelet kaikuivat yhä, mutta Joán ei erottanut niitä.
Lähellä Gerda-neitiä hän oli nojannut päänsä seinään ja tuijotti kaikkiin noihin ihmiskasvoihin ympärillään. Sitten hän sulki silmänsä Oli kuin hänen sydämensä olisi seisahtunut, tulvillaan murhetta, jolle hän ei löytänyt nimeä.