»Maisteri on niin vaitelias tänä iltana» sanoi hän käsi taskussa.
»Niin, rakas kauppias», sanoi maisteri nauraen, »narrilla ei ole mitään syytä puhua kun kansa itse ottaa puheenvuoron».
Ja hän lähti Johansenin mukaan.
Joán seurasi häntä katseillaan ja kysyi:
»Mikä onkaan masentanut tuon ihmisen?»
Väsynyt tuska Joánin äänessä sai papin kääntämään päänsä.
»Masennettu, niin, se hän on», sanoi hän ja näytti itse liikutetulta.
Hän oli vaiti hetkisen ja virkkoi sitten:
»Ja mikä pahinta, oikeastaan oman itsensä masentama.»
»Oman itsensäkö?»