»Niin, se on kaunis», sanoi rouva Jespersen.
»Pidättekö niin paljon jalokivistä?» kysyi Joán, joka näki vain Gerdan kasvot.
»Pidän.»
»Minkätähden?»
»Oi, sen hän on saanut romaaneista», nauroi rouva Jespersen.
»Katsos, Henrik», sanoi hän miehelleen, joka otti sormuksen ja katseli sitä iloisen tuntijan tavoin.
»Niin, sen välke on puhdas», sanoi Joán.
»Harvinainen», sanoi pappi.
»Olen saanut sen eräältä ystävältä, joka hiljattain kuoli.»
Ja äkkiä hän sanoi vähän kovemmin ja kuin ihminen, joka toimii jonkin tarkoituksen mukaan: