»Hän kaatui kaksintaistelussa.»
Gerda oli kohottanut katseensa.
»Kaksintaistelussa?» sanoi rouva Jespersen.
»Niin, hän sai surmansa, hän oli viimeinen Monthieun herttua.»
»Sai surmansa?» huudahti Gerda.
»Mutta kuka surmasi?» kysyi rouva Jespersen.
»Eräs suuri maalari», sanoi Joán, jonka ääni puhui vain eräälle, »maalari Adelskjold, jonka vaimoa hän rakasti».
Rouva Laarentzen oli saanut sormuksen ja piti sitä edessään kuin sipulia.
Mutta Joán jatkoi, ja oli kuin hänen puolittain kuiskaava äänensä olisi seurannut pianon säveliä:
»François'n suvussa oli ennustus, että viimeinen Monthieu saisi maksaa elämän onnen kuolemalla.»