»Guy de Maupassantin? Kyllä näin hänet kerran hänen elämänsä viimeisinä vuosina.»
»Oletteko te lukenut hänen kirjojaan?» kysyi hän Gerdalta.
»Olen, olen lukenut ne», sanoi Gerda, tuo sama etäinen ilme silmissään.
Kauppias, joka oli katsellut Joánin sormusta, antoi sen takaisin ja sanoi, äänessään hiven rahamiehen suuttumusta korkoatuottamattoman arvon vuoksi:
»Niin, ulkomaillahan pannaan paljon rahaa tuollaisiin tavaroihin.»
»Meillä ei ole silmää sellaisille», sanoi kansanopistonjohtaja.
»Neiti Gerda pitää kuitenkin paljon jalokivistä», sanoi Joán hymyillen. Hän oli nähnyt Gerdan silmien seuraavan sormusta, joka liukui takaisin hänen sormeensa.
»Hänellä on jotakin sellaista luonteessaan», sanoi kauppias samalla puoleksi vihaisella äänellä.
Soiton sävelet kaikuivat voimakkaampina, ja rouva Jespersen sanoi leuka käden varassa:
»On omituista, että niin monet suuret romaanikirjailijat menettävät järkensä.»