»Kai se johtuu heidän elämästään», sanoi rouva Laarentzen, jonka suu muistutti makkaran sidottua päätä. »Kyllähän sitä kuulee, millä tavoin ulkomailla eletään.»
Rouva Jespersen ei varmaankaan ollut sitä kuullut, sillä hän mainitsi vain samalla kunnioittavan hiljaisella äänellä Dostojevskin nimen.
»Sen olen nähnyt eräässä jatkonovellissa», sanoi toinen jyllantilainen rouva. »Kööpenhaminalaisessa lehdessä.»
Mutta rouva Laarentzen sanoi paikaltaan »Söndenaan» vierestä, missä naiset olivat kääntyneet ja muodostivat kuin rintaman:
»Sehän tiedetään, että pappilassa ollaan kaikkiruokaisia.»
Kansanopistonjohtaja puuttui puheeseen.
»Meidän runoilijamme ovat onneksi terveitä. Ja minä myönnän, etten halua tutustua paljoonkaan siitä, mitä tähän aikaan lähetetään maahan rajan takaa. Ulkomailla on kai toiset tavat, ja henkisesti katsoen on siinä vain niukalti uutta.»
Mutta rouva Jespersen, joka tahtoi kääntää keskustelun kulkua, taputti äkkiä Gerdaa polvelle ja sanoi nauraen:
»Nukutko, Gerda?»
»Sillä Gerdan on tapana», sanoi hän Joánille, »vaipua uneen prinsessa
Ruususen lailla».