»Munkebjerg on sen nimi oleva, ja sataman nimi Vejle — —»
Joán oli äkkiä keskeyttänyt puheensa.
»Äitinne muistoksi», sanoi rouva Jespersen, yhtä hiljaa kuin hän.
»Niin, muistoksi», sanoi Joán äkkiä — ja hänestä tuntui, kuin hän olisi käsillään repinyt lehdet kokonaisesta puusta.
Mutta rouva Jespersen veti äkkiä olkapäänsä kokoon kuin väristen vilusta. (Tajusiko hänkin, että täällä tapahtui jotakin, täällä, missä ei mitään tapahtunut?)
»Tuossa masurkassa», sanoi hän, »tanssivat haamut».
Pappi, joka yhä seisoi vaimonsa takana, sanoi hitaasti:
»Niin, kyllä taide sentään on rikas. Minusta tuntuu, kuin olisimme tänä iltana saaneet lahjaksi kokonaisen elämän.»
»Ehkä olettekin, herra pastori», sanoi Joán ja oli noussut seisomaan.
Kauppias ei ollut irroittanut silmiään tyttärestään.