Ja heidän iskiessään äkkiä painetun sanan kimppuun ja purkaessaan vihansa sanomalehtiin ja sanomalehtikurjuuteen, puhui kauppias yli kaikkien muiden, silmissään sama omituinen ilme kuin äskenkin:
»Niin, sanomalehdet, senkin saastaiset, valavat öljyä akseliin, niin että pyörä voi pyöriä ja temmata mukaansa», sanoi hän pitäen pääsemättömästi kiinni samasta pyörän mielikuvasta, joka oli sairaasti sattunut hänen vahvoihin aivoihinsa ja pitänyt ne loitolla pojan rappiotilasta ja tyttären kuolemasta.
He jatkoivat puhetta sanomalehdistä, ja Raabel sanoi kreivi
Holsteinille:
»Kas, nyt jyllantilaiset nousevat. Mutta, rakas hovijahtimestari, mitähän me ulkolaisraukat tekisimme, jollei meillä olisi aamulehteämme, joka pitää naurun raikkaana joka päivä…»
Mutta kelloseppä sanoi Joánille, joka mielestään kuuli kaikki äänet ja sanat kuin fonografissa:
»Kas nyt Johansenia… kas. Niin, hän on poikaa hän. Mutta Kööpenhaminaa kohtaan hän on vähän liian ankara — yks kaks hän voi ajaa kööpenhaminalaisen pois — aika poika se mies vain on — ja ostaa saksalaiselta, kun niitä matkustaa täällä…»
»Mutta», sanoi Larsen, »minä meinaan vain, että pitäisi kai ihmisen olla omiensa puolella… kun he kerran myyvät samaan hintaan… ja olla isänmaallinen…»
Samassa puuttui Ussing puheeseen:
»Mutta vapaamielinen sanomalehdistömme ei ole lahjottavissa…»
Maisteri sukelsi näkyviin kreivi Erikin vierestä.