Mademoiselle oli kalpea paksun puuterikerroksensa alla, mutta Joán seisoi suorana keskellä venhettä.
»Laskekaa rantaan», sanoi hän ja kulki kirkuvan poikalauman ohi, silmät puoliummessa.
Pojat huusivat heidän takanaan. Mademoisellen polvet ihan tutisivat.
Hän vallan juoksi torin poikki.
»Rakkariprinssi, rakkariprinssi!» huusivat pojat torin poikki.
»Viens, viens», [Tule, tule!] huusi Mademoiselle Joánille.
»Saarelainen, saarelainen…»
»Viens, viens!»
»Rakkariprinssi, rakkari…»
»Viens, parbleu, viens Sans-patrie!» huusi neiti ja juoksi Marinkan portaita pitkin, missä komendantin punainen poika oli kiivennyt kaiteelle.
»Iskekää päihin, iskekää päihin — tuota isänmaatonta!»