Komendantinvesan kimeä ääni kaikui yli torin: »Päihin, päihin, päihin tuota isänmaatonta.» Ja niinkuin sana olisi löytynyt ja nimi annettu ja häpeä leimattu, huusivat he kaikki kirkuen Joánille:
»Päihin, päihin, päihin tuota isänmaatonta!»
Etumaisena oli tynnyrintekijän poika.
»Saatkos nyt silmäsi auki?» huusi hän ja iski tynnyrintekijännyrkkinsä
Joánin niskaan.
»Taivuttakaa hänen selkänsä», kirkui komendantin poika. »Isänmaaton prinssi!»
»Isänmaaton, isänmaaton!»
He ryntäsivät ylös portaita ja hyppäsivät kaiteen yli ja vihelsivät ja kiljuivat. Tynnyrintekijän poika makasi Joánin päällä, joka oli kompastunut. Marinka juoksi ikkunaan.
»Auttakaa, auttakaa, auttakaa Joán-herraa!»
Mutta upseerit pyörittivät häntä ympäri ja nauroivat.
»Päihin, päihin, serbialaiset!» huusivat he ja nauroivat nauramistaan: