»Joko tulet?» sanoi Erik.
»Nyt tulen», sanoi Joán.
Gerda ei liikahtanut — Joánin oli astuttava viimeiset askelet.
Nyt hän oli siinä (ja Joán tunsi, että kaikki valo lankesi hänen kasvoilleen ja että Gerda oli kätkenyt omansa).
»Hyvästi, neiti.»
»Hyvästi.»
Mutta sitten maisteri sukelsi jostakin heidän viereensä ja sanoi linnunäänellään:
»Niin, kyllä me muistamme teidät kauan…»
Joán oli kääntänyt kasvonsa Gerdaan:
»Muistatteko tekin?»