»Niin», sanoi hän hiljaa, »se on se laulu».
Mutta ylimalkaan jotakin sanoakseen ja jotakin puhuakseen sanoi Erik, jolla koko ajan oli sellainen tunne, kuin tien poikki äkkiä olisi auennut kuilu:
»Ja nyt he laulavat rajapatsaalle saakka, ja santarmi kuulee sen — — ja nolaa heitä… toiste.»
Joán ei vastannut.
Mutta Erik jatkoi:
»Mutta toivottavasti he kuolevat sydämeltään tanskalaisina eivätkä joudu olemaan mukana kansanäänestyksessä — —»
»Toivottavasti?» sanoi Joán ja käänsi päätään.
»Niin», sanoi Erik ja yritti nauraa, »sillä ovathan he enimmäkseen agraareja».
Joán ei ollut varmaankaan ymmärtänyt häntä. Laulun häipyessä yli maiden he kulkivat ääneti eteenpäin.
»Mennään vuorelle», sanoi Joán.