»Mutta», jatkoi hän, »asiat ovat kuitenkin hullusti».
»Niin», kuiskasi Joán, ja molemmat katselivat pimeyttä.
He vaikenivat taas, kunnes Joán sanoi katkaisten hiljaisuuden:
»Kuka osti maasi?»
»Kauppias.»
»Hänkö?»
»Niin», sanoi Erik, »hänellä on voimakas käsi ja… hän kai ottaa rippeetkin. Me kartanonomistajat saamme pitää vain päärakennukset moukkakauppiaan armosta.»
Hän vaikeni. Sitten hän sanoi:
»Ja sitten jonakin päivänä kaupanhoitaja jatkaa liikettä, mutta ensin hän saa palvella — seitsemän vuottaan.»
»Sen olen ymmärtänyt», sanoi Joán pimeyteen.