He tulivat kirkkomaan-aitauksen ohi.
»Se on kirkkomaa», sanoi Erik.
»Niin.»
»Ovatkohan he saaneet rauhan?» sanoi Erik.
Joán ei vastannut, eivätkä he puhuneet enää.
Mutta kun he seisoivat »Danmarkin» portin edustalla, sanoi Erik, ja sanat puhkesivat esiin:
»Joán, minusta tuntuu, että tämä on liian surullista.»
»Mikä?» sanoi Joán.
Ja hän jatkoi hymyillen:
»Kun minä nyt vaikenen, niinkuin niin suuresti olen toivonut, on vahinko vain vähäinen. Mitäpä minä annoin ihmisille, jota kannattaa muistaa?»