Mutta lastut liikahtelivat yhä kyttyräselän nyyhkytyksistä.
Joán oli kääntynyt ja meni. Kirkkoon aiotut kukat olivat pudonneet hänen kädestään.
Hän meni talliin, jossa Josef seisoi ja suki »Amouria».
Mutta se ei enää maksanut vaivaa, kun kerta herra ei ollut milloinkaan kotona, sanoi Josef. »Piru täällä olkoon. Missähän herra tätä nykyä on?»
»Isä on Lontoossa», sanoi Joán.
»Lontoossa?» sanoi Josef. »Se on kaukana.» Ja vähän ajan perästä hän lisäsi, sukiessaan hevosta:
»Niin, maailma on suuri, ja sentään joudumme kaikki hautaan.»
Joán istui kaurahinkalolla.
»Josef», sanoi hän, »mikä Peteriä vaivaa?»
»Luultavasti sama kuin tavallisesti», sanoi Josef ja suki edelleen.
»Nyt se on Iwona.»