»Me kyllä autamme sinua, me kyllä autamme sinua.»
Ja kun Peter yhä itki, sanoi hän lohduttaakseen häntä, seisoen kuitenkin yhä vielä kolmen askelen päässä:
»Kuulehan, kuulehan, me ostamme sinulle kaiken Orsówasta.»
Äkkiä, lohduttamishalun vallassa, hän sanoi:
»Me ostamme sinulle puseron ja ostamme sinulle takin — tänään,
Orsówassa — soudamme sinne ja ostamme sinulle kaikki. Nyt iltapäivällä,
Orsówassa.»
Peter seisoi yhä pää painuksissa.
»Iltapäivällä», sanoi Joán, »lähdemme Orsówaan».
Kyttyräselkäinen oli mennyt. Hän ei ollut sanonut juuri mitään. Hän oli vain hetken verran nojannut ovipieleen.
Mutta Joán huusi Josefia ja Dmeteriä ja antoi määräyksen venheestä, yhtäkkiä jollakin tavoin innostuneena voidessaan järjestää ja hommata niinkuin aikuiset.
»Minne menet?» sanoi Ane, joka tuli juosten alas eteishalliin.