»Me menemme Orsówaan», sanoi Joán.
»Kutka — mitä on tapahtunut? Miksi?» Ane näki Joánin ottavan päällysvaatteet. Äkkiä Joán sanoi:
»Peter ja minä.»
»Siinä tapauksessa minä tahdon tulla mukaan. Tahdon tulla mukaan. Sinä et saa mennä yksin.»
»Minä tahdon mukaan», sanoi hän ja juoksi ylös portaita, Joánin mennessä pihalle. Peter oli jo siellä. Hänellä oli yllään likainen turkki, joka oli nuoralla solmittu vyötäisiltä. Hän oli kuin sahajauhoilla täytetty säkki seisoessaan siinä.
»Virta on voimakas, herra Joán», sanoi Josef, joka odotti venheessä.
»Olkaa varovainen, herra», sanoi Dmeter ja auttoi Joánia.
Ane tuli juosten tietä pitkin. Hän oli pyntätty kuin mennäkseen ripille
Vejlen kirkkoon.
»Tuleeko tuokin mukaan?» kysyi Josef.
»Tulee», vastasi Joán.