»Eläköön isänmaattoman kaarti!»
Ane oli jäänyt seisomaan: hattu vinossa ja hiussuortuvat törröttävinä hän seisoi siinä kuin vähämielinen, kunnes juoksi päin räätälin poikaa, käsi ojossa, ja huusi:
»Siitä saat, ryökäle!»
Mutta Joán oli tarttunut hänen käteensä:
»Ane, anna olla», ja Ane antoi käden painua ja oli tuntenut, että Joán vapisi kuin ihminen, joka vapisee sydänjuuriaan myöten.
»Eläköön kaarti!»
He vihelsivät ja lauloivat.
»Josse, Josse», sanoi Ane. Hän oli yhtäkkiä käynyt vallan tyyneksi.
»Josse, mennään. Mennään.»
Mutta pojat huusivat ja kiljuivat edessä ja takana ja portailla:
»Kas hullua piikaa. Se on hänen imettäjänsä, se on isänmaattoman imettäjä.»