"Tuntuu siltä."
"Olette oikeassa. Tuntuu siltä…" Hän vaikeni jälleen, sanoi sitte tuokion jälkeen puoleksi pilkallisella äänellä: "Oh, kaiketi vain joku yksinkertainen tarina." Vaikenimme jälleen. Brandt käveli verkkaan, hieman kumarassa. Kun hän puhui, kuulosti se ikäänkuin ääneensä ajatellulta katkelmalta pitkästä ajatusjaksosta.
"Mennä vuonna, kun täällä oli rokko, johti hän kaikkea. Hän ilmottautui ensiksi toimintaan ja oli viimeinen menijä. Ja kaikki lankesi hänestä kuin luonnostaan"… Hän pysähtyi kuunnellen. "Kuuletteko?" kuiskasi hän. "Kuuletteko? Opus 34. Nyt soittaa hän Chopinia" — Ja sulavan valssin sävelet helkkyivät keinutellen meitä vastaan yöhön.
Minun oli lähdettävä. Matkatavarani oli hilattu majatalon yhteisvaunujen katolle. Brandt tuli juoksujalkaa viimeisessä hengenvedossa "sanomaan jäähyväiset ja antamaan siunauksensa".
"Sanokaa terveisiä neiti Simonylle", huusin vaunuista, "en tavannut häntä kotoa."
"Hän on mennyt hoitamaan erästä mökinleskeä, joka makaa kuolemaisillaan lavantaudissa. Käski tuoda sinulle paljon terveisiä."
Vaunut vierivät portista tasaiselle, kivitetylle kadulle. Sivuutimme konsulin talon välkkyvine ruutuineen ja lipputankoineen, apteekin tuulessa liehuvine ulkoakuttimineen, parturin kilven. Kauppias Sund tervehti portailtaan. Olemme jo maantiellä, ajamme vuonon rantaa myöten, käännymme kukkulan juurella.
Siellä seisoo hän. Pitkänsolakka olento ruumiinmukaisessa puvussa, ruskeine harsoineen. Hän viittaa kädellään, huutaa jäähyväiset. Kumarrun pitkälle vaunun ikkunasta.
Silloin käännymme — — — Näen harson… näen valkosen taskuliinan, vetäydyn takaisin vaunuihin.
Näen arkihuoneen tummanviheriöine mattoineen, metsäkukat, tunnen ruusuntuoksun, joka virtaa avonaisista ikkunoista. Brandt on piilottunut varjoon. Beethovenin sävelmä keinuu kuin loiskuvina aaltoina, yksisävyisenä syvässä majesteetillisuudessaan, — — hän itse… hänen äänensä, kun hän lauloi. Ja sitte se pehmeä äänensävy, jolla hän sanoi: "Niiden elämä peittyy hiljaisuuteen ja hämyyn." Ja Nioben kasvot, joiden tuskaa huutavat piirteet näyttävät väräjävässä valossa virkoavan elämään.