Huoneessa hämärtyi hämärtymistään. Kaikki uinaili, nukkui, unelmoi, muistot, sävelet, hänen äänensä helähdys… kaikki…
Mutta hän ei tullut koskaan sitä herättämään.
VOI IHMISTÄ, JONKA KAUTTA PAHENNUS TULEE!
Pappi nosti kasvonsa, ja hän näki, että oli päivä. Päivänpaiste virtaili puutarhan ylitse.
Tylsänä tuijotti hän kultasateen loisteeseen ikkunansa luona, ja hän katseli kukkapengermiä pitkävartisine ruusuineen ja sanoi: Niin —ne tarvitsevat vettä. Mutta päivän kilo häikäisi hänen unettomia silmiään ja herätti hänet tylsyydestään. "Oli jo päivä". Ja karvain mielin tunsi hän elämän taakan hartioillaan.
Mutta äkkiä hänen sisunsa kuohahti; ja vihoissaan kohotti hän nyrkkiin puristetut kätensä uhaten valoa kohden. Hän uhmasi päivää ja aurinkoa. Hän nousi ja tempasi käärekaihtimen alas; jok'ainoan päivän pilkahduksenkin sulkivat huolellisesti hänen vapisevat kätensä. Sitte heittäytyi hän sohvalle nurkkaan ja kyyristyi pimeässä kokoon kuin hautova kana.
Epätoivosta masentumaisillaan oli hän väännellyt käsiään, kurjana kuin pahoilla paisumilla lyöty Job oli hän huutanut Jumalalle. Hän oli repinyt tukkaansa Herran ruoskan alla, ja hän oli kutsunut häntä Jehovaksi ja kaikkivaltiaaksi ainoaksi. Nöyrtyneenä oli hän rukoillut Jesuksen syvien haavojen tähden; vaivaisena oli hän ryöminyt ristin juurelle vapahtajansa luo. Ja kaikki rukoukset, joita oli rukoiltu, ja jokaisen syntien ahdistaman tuskanhuudon oli hän lähettänyt taivasta kohden tänä yönä.
Mutta kun päivä tuli, silloin hautoi hän kostoa. Hän makasi kokoon kyyristyneenä, ja hän rukoili napistessaan, samalla hautoen kostoa.
Hänen ajatuksissaan kuvasteli verta, ja hän halusi tuntea lämpimän kurkun sormiensa välissä; tämä julmuus miltei niellyt hänen kostonhimoaan ja pannut häntä voimatonna kiroamaan itseään. Ja väliin mateli hän kostonhimossaan Jumalan edessä kuten liehittelevä koira, ja väliin kielsi hän sen.
Ei — ei — ei sittekään ollut mitään jumalaa. Näin ei mikään laupias olento rankaisisi, näin ainoimmasta ainoimmassa — ei, mitään laupeutta, mitään armoa ei ollut olemassa.