Isäntä ja poika hymyilivät ymmärtäväisesti toisilleen, ja poika kertoi parista "perhanan hauskasta poikavekarasta" — "tietty se, hän oli pulska poika, John Jennings — kerrassaan mies miehiään… Mutta että lady Haverland aivan häikäilemättä juoksi hänen kerallaan ja otti mukaansa melkein koko kauppansa, niin että lordi sai pitkin silmäripsin kurkistella maantien kilometripylväihin — jumalan nimessä oli se niin — ja se poika, hän on nyt nainut miljoonatytön siitä saa hän kiittää koipiaan…"
Franz oli tullut esiin nurkastaan. Hihat käärittynä kyynärpään yläpuolelle seisoi hän parin askeleen päässä pöydästä ja tuijotti laajalti matkustaneeseen mieheen.
"Se siis tapahtui".
Värit vaihtelivat hänen kasvoillaan, kun hän kuunteli. Talon poika kääntyi äkkiä ja katsoi häneen.
"No — poika — olethan aivan poissa nahkoistasi…" sanoi hän ja jäi katsomaan häneen. Ja puoliääneen naureskeli hän isälleen:
"Der Bub' wird Glück haben." [Sillä pojalla tulee olemaan onnea.]
Lasit kilisivät aikatavalla ympäri Franzin pesusoikkoa sen päivän iltapuolella.
Franz oli kaksissa kymmenissä, kun hän tarjoutui Neitsytpolun hotelliin.
Tirehtöri vääntelehti tuolissaan ja katseli hänen teräväkyntisiä käsiään, mutta hän oli lukevinaan hänen suosituksiaan.
"Schön — — — Eine dritte Stellung im Restaurant vacant. Sie können Morgen anfangen." [Hyvä — kolmas paikka ravintolassa on avoinna. Voitte huomenna alottaa.]