Hän iski parisen ääntä kulkiessaan ohitse ja vielä parisen.
"Sie Berg", sanoi hän yhtäkkiä virittynein mielin; "hören Sie doch, es klingt wie eine Spinette."
Hän sysäsi pianotuoiin esiin ja istuutui ottaen muutamia akordeja.
Kukaan ei tiennyt, kuinka neiti Blanck, huippunenä, oli äkkiä tullut ensimmäiseksi ja istui parin askeleen päässä kaikkien muiden etupuolella lasisilmineen eräällä ruokotuolilia.
Kaikki oli yhdellä iskulla hiljentynyt. Etvös seisoi vaimonsa rinnalla.
"Adolfa, Adolfa", kuiskaili hän, puristaen suonenvedontapaisesti tämän rannetta.
Rouva Simonin soitti erään Haydnin pikkukappaleen.
"Klingt doch lustig? was?" sanoi hän sen mentyä.
Kukaan ei vastannut, ja hän soitti jälleen — erään Scarlattin pikkukappaleen. Rouva Etvös oli sennäköinen kuin näkisi hän jonkun raamatullisen ilmestyksen keskellä omaa arkihuonettaan.
Rouva Simonin lopetti ja kosketteli enää ainoastaan hieman näppäimiä.