»Lauletaan jotain, Tine, lauletaan jotain», huusi rouva Berg ja löi sohvanselkämykseen; ja he kajauttivat »Herra Pederin» ja »Lennä, lintu, yli Furejärven aaltojen» ja »Kuningaslehdossa», kunnes sävel, liukui valssiksi ja he kiepahtivat ympäri lattiamatolla, ja rouva Berg pyysi hengästyneenä maitopunssia, joka kannettiin sisään kiviruukussa.
»Niistä on sentään muutamiksi illoiksi, Tine», sanoi matami Bølling, joka yhä ajatteli karhunmarjoja, »niin että he sielläkin voivat olla kuin kotonaan».
Ja vanha Bølling, joka istui kädet ristissä eikä kuullut mitä toiset puhuivat, vaan hautoi omia ajatuksiaan: nyt oli jo kolmetoista otettu tästä pitäjästä, sen hän oli itsekseen laskenut — vanha Bølling sanoi:
»Niin, niin, tapahtukoon Herran tahto», sanoi hän ja nousi tuoliltaan.
Vanhusten piti lähteä kotiin: Tine jäisi vielä, odottamaan metsäherraa. Mutta Tine ei antanut heidän vielä mennä, ensin oli heidän autettava häntä; hän ei voinut sietää niitä silmiinpistäviä ammottavia läikkiä peilin ympärillä, heidän täytyi ripustaa jotain muuta sijalle — jotain joka peittäisi. Hän otti »Kuningas Fredrikin» ja »Istedin taistelun» ja »Frederician» puutarhahuoneesta, ja molemmat vanhat kannattivat kuvia, hänen irroittaessaan peiliä.
Matami Bøllingillä oli kädessään Istedin sankarit, jotka taistelivat yhä, valkeat siteet otsalla. Hän vaipui katselemaan niitä, ja pari kyyneltä putosi lasille: hän ajatteli niitä, jotka nyt menettäisivät liikuntakykynsä ja henkensä.
»Tule, Mutter», sanoi Bølling ja otti kuvan, mutta hänkin piteli sitä niin kauan, että Tinen itsensä oli otettava se hänen käsistään.
Kuvat saatiin seinälle, ja vanhukset, joilla jo oli päällysvaatteet yllään, istuutuivat uudestaan tuoleilleen ja katselivat Istedin sankareita ja »Kuningasta».
Tine oli mennyt ulos ja tuli takaisin, kantaen neljättä kuvaa, joka oli riippunut eräässä toisensa vierashuoneessa. Se esitti Kristian kuningasta perintöruhtinaana, hevoskaartin univormussa. Tine löi naulan Kuningas Fredrikin kuvan alle ja ripusti Kuningas Kristianin tyhjälle paikalle.
Hetken seisoivat he kaikki kolme äänettöminä noiden neljän kuvan edessä.