Hän katseli katselemistaan metsäherraa. Berg tarttui hänen käteensä, hiukan äkisti, ja meni.
Matami Bølling ja Tine menivät ulos keittiöön: siellä oli rinkeli.
Ulkona pihalla kulki Berg ohitse, upseerijoukossa.
»Tuo näky pitää sentään rohkeutta yllä, tyttöseni», sanoi matami Bølling, joka oli ikkunassa ja katseli noiden terveiden, suorien miehien jälkeen.
Tine seisoi ikkunassa; hän ei vastannut.
… Hiukan myöhemmin hän saattoi matami Bøllingiä kotiin päin.
Ylhäällä kievarin pihalla huusi matami Henrichsen karanneita palvelustyttöjään, ja iltakellot alkoivat soida.
V.
Torilla polttivat sotamiehet piippua auringossa. Sekä kievarin että koulun avoimissa ikkunoissa lojui upseereja.
Tine sai Bøllingin alas portaita ja koetti olla tukena, hänen taaperrellessaan seinää pitkin.
»Ei, Bølling on sekapäinen», sanoi matami Bølling, joka seisoi ja katseli heitä kievarinovessa: hän oli käymäsiltään matami Henrichsenin luona tänä leppoisana iltana.