Tine istui ristityt kädet helmassaan, ja Ajax ja Hektor makasivat silmät valppaina lattiamatolla hänen jalkojensa juuressa. — — —
Koirat ponnahtivat pystyyn, ja vaunut vierivät portaiden eteen. Metsäherra palasi kotiin. Hän tuli käytävään, jossa Sofi piteli kynttilää, ja toi terveisiä Herlufilta ja rouvalta.
»Ja minäkin olen saanut kutsun», sanoi hän lyhyesti.
Hän astui huoneeseen, ja Tine seurasi. Tine kulki hitaasti ja sammutti kynttilät pianon päältä, toisen toisensa jälkeen, jotka hän oli sytyttänyt.
»Kaikki tulee yht'aikaa», sanoi Berg.
Se oli ollut Tinen ainoa ajatus: kaikki tulee yht'aikaa; ja sitten hän ajatteli ja kysyi: »Tietääkö rouva?»
»Tietää — Jessen toi sanan höyrylaivalle.»
He istuutuivat pöytään, jonka Tine oli kattanut, ja alkoivat puhua hiukan hitaalla ja verhotulla äänellä siitä, kuinka talonhoidon saisi järjestetyksi ja jokapäiväiset askareet: työvoimia oli vaikea saada, Larsin piti ehkä lähteä mukaan, ja useimpien torpparien oli niinikään mentävä.
Metsätöiden piti kai enimmäkseen jäädä; niihin ei liikenisi käsiä.
»Ei», sanoi Tine.