»Ja jos sinä taistelet preussilaisia vastaan, ja jos sinä taistelet preussilaisia vastaan», huusi hän ja keinutti poikasta laulun tahdissa.
Sitten hän kävi jälleen hiljaiseksi ja istuutui avatun ikkunan ääreen, poika sylissään.
Ane laski yhä rahapinojaan.
»Kuinka taivas onkaan korkea», sanoi Tine, lakkaamatta katsellen ulos kirkkaaseen ilmaan.
Poismarssivien merkkitoitotukset olivat häipyneet, ja aurinko oli laskemaisillaan.
Tine nosti yht'äkkiä poikasen sylistään.
»Siellä ne tulevat», sanoi hän ja nousi seisomaan.
Ane ei ollut kuullut mitään. Mutta ahteen takaa kuului lähestyvän joukon askeleita.
»Nyt he saapuvat ahteelle, kuuletko?»
»Niin, nyt ne tulevat», sanoi Ane hitaasti.