Bølling seurasi rivejä vapisevalla sormellaan. Tinen piti kääntää sivu:
»Kunnioita isääsi ja äitiäsi» — »kunnioita isääsi ja äitiäsi», luki vanhus moneen kertaan, vaivalloisesti.
»Hän kirjoitti hyvää käsialaa — hän kirjoitti hyvää käsialaa», sanoi hän luoden katseensa matami Bøllingiin.
»Niin, Bølling, niin, sinähän opetit häntä kirjoittamaan», sanoi matami.
»Niin, hän kirjoitti hyvää käsialaa», toisti vanhus.
Sitten hän jatko jälleen lukuaan.
IX.
Neljäänkymmeneenkahdeksaan tuntiin eivät kanuunat olleet vaienneet.
Puolipäivä oli jo ohi. Kello kuudelta piti rykmentin lähteä.
Tungos kievarin edessä kävi yhä tiheämmäksi. Oli niitä, joiden kenttäpulloja täytettiin toistamiseen: ensimmäinen annos oli noin vain hävinnyt, ennenkuin menovalmistukset oli saatu suoritetuiksi — se kävi hitaanlaisesti — ja unohtivatpa he kerran tykkänään koko hommansa, istuessaan ja kuunnellessaan »musiikkia». Se yltyi muutamien mielestä yhä voimakkaammaksi.