Tine ei ollut saapunut.
»Ei, ei hän ole palannu», sanoi Sofi, joka samassa alkoi vaikeroida:
»Kaipa lukkari jaksaa huonost. Sill se tok on sanottava Tinest, ett kyll hän muutoin uskost vaalii tätä taloa.»
»Niin kyllä», sanoi Berg.
»Hän on uskollisest rakastanu sekä Herlufia että rouvaa aina ensi päiväst saakka», sanoi Sofi.
»Niin», sanoi Berg, ikäänkuin olisi lyönyt itseään jokaisella niin-sanallaan…
Neljännestunniksi ja pitemmäksikin aikaa hän jäi siihen ja antoi Sofin juttelun kiduttaa sieluaan, aivan kuin ei ilmankin olisi kyllin kärsinyt.
»Ja uskollisest sitäpaitti koko lukkarin talo», itki Sofi edelleen.
»Aina viimeiseen päivään asti», lopetti hän.
»Niin», sanoi Berg. Oli kuin hänen sieluaan olisi käärme jäytänyt.