Upseerin ääni oli merkillisen selvä, ja hän katseli eteensä, vallituksia päin.
Piispa oli hetkisen ääneti; hänen huulensa värisivät hiukan. Sitten hän sanoi:
»Niin, ne miehet totta tosiaan ovat tietoisia vastuunalaisuudestaan.»
Hetkisen aikaa he seisoivat puhumatta.
Aurinko oli laskemaisillaan. Se painui liekehtivään punaan, ikäänkuin kylmä taivas olisi itseensä imenyt kaiken veren maasta.
Sitten he kääntyivät, ja puhumatta sen enempää kulkivat he pois hautojen välitse.
Piispa nousi vaunuihinsa, mutta upseeri ei päästänyt hänen kättään.
Sitten lausui piispa matalalla äänellä hyvästinsä ja ajoi pois.
Tunnin perästä saapui uusi joukko torille. Kievari oli hetkisen aikaa piiritettynä. Sotilaat olivat suuresti janoissaan.
Sitten kävi äkkiä hiljaiseksi.