Hän jäi istumaan vuoteensa kidalle, palavan kynttilän ääreen. Hän kuuli kuinka äiti liikehti ja jutteli itsekseen tuolla alhaalla ja viimein pääsi levolle.
»Oletko vuoteessa?» kysyi matami Bølling kuiskaten, ettei Bølling heräisi.
»Olen!» vastasi Tine.
»Hyvää yötä sitten, lapsi.»
»Hyvää yötä, äiti.»
Kaikki kävi hiljaiseksi. Tine jäi istumaan vuoteelleen. Hän kuuli vain molempien vanhusten äänekkään hengityksen talon halki.
* * * * *
Päivän ensi harmaa sarastus lankesi huoneeseen, ja kynttilä oli miltei palanut loppuun, kun Tine nousi ja sammutti sen. Hän kulki hiljaa alas portaita ja avasi varovaisesti oven. Hän näki kievarin ja kirkon ja sepän asumuksen ja kääntyi viimeistä kertaa koulua päin:
Tuolla, ikkunaruudun takana, näkyi äidin paikka ja kulma hänen tuoliaan.
Hitaasti kulki hän tietä pitkin; kummun kohdalla hän kiipesi aidan yli metsäherran puutarhaan, jossa puut ja pensaat ja ruusut, mattoihin kiedottuina, törröttivät aavemaisina hämärässä.