»Sillä vielä ei meitä ole nöyryytetty», sanoi hän.
»Ja jokainen jalanala tätä maata on maksava verta.»
Ulkona torilla oli miltei tungos. Raajarikko oli saapunut ja liikkui vaunuissaan, huutaen, tarjoten oluttaan joukosta joukkoon.
»Mutta hän makaa kauniist», sanoi Sofi, joka nyt oli ehtinyt takaisin koulunportaiden läheisyyteen: »Vait, ne on tulin.»
Rovasti ja kaikki papit laskeutuivat alas portaita. Heidän jäljessään tulivat ne kolme talonemäntää, jotka tähän asti eivät olleet liikahtaneet paikoiltaan.
Kaikki menivät kirkkotarhan halki sisälle kirkkoon. Sofi palasi kernaammin keittiöön: Tässä saattoi tarvita kupin kahvia — nyt taas.
Aurinko paistoi keittiöön, ja Sofi sai ikkunan auki.
»Ehkä sitä kuulis vähän puhettakin», sanoi hän.
»Rovastill on nyt niin ylösrakentava ajatusmeininki kaikiss ruumispuheiss», lisäsi hän kuin sulkumerkkien välissä.
»Ja taitaa se muutenkin tehdä hyvää ett istuu hiljaa auringoss», lopetti hän.