»Lise, Lise», huusi hän ja oli niin kiihdyksissä, että hänen täytyi istuutua vallan oven viereen: »Se on piispa, se on piispa.»
Lise juoksi sisään, makuuhuoneen halki, sisälle saliin, aivan pyörryksissä.
»Matami, matami», sanoi hän hengästyneenä, »se on piispa».
Matami Bølling nousi hitaasti tyttärensä luota, hän ei ymmärtänyt mitään. Sitten hän sanoi: »Piispa», ja alkoi vapista.
Jalat kantoivat hänet tuskin makuuhuoneeseen Tinkan luo: Hän ei saattanut tavata piispaa — hän ei saattanut tavata häntä — ei…
Mutta hänenhän täytyi: Se oli piispa.
Ja hänen täytyi ottaa musta myssy päähänsä…
He etsivät sen esille; mutta matami Bølling ei ollut saada sitä päähänsä käsiraukoillaan.
Se oli piispa, piispa — kaikki saapuivat siis lausumaan tuomionsa.
Vihdoin hän meni sisään. Piispa seisoi etuhuoneessa. Matami Bølling ei voinut puhua, eikä hän uskaltanut katsoa piispaa kasvoihin.