»Sanotaan — sanotaan että ne… ovat peräytyneet Dannevirkestä.»

»Mitä te puhutte? mitä te puhutte?» huusi rovasti. Tine näki vain rovastin ja tämän kasvot, jotka kääntyivät hänen puoleensa, valkeina kuin lakana, kaikki muu hävisi hänen silmistään — mutta hän ei voinut puhua enempää, viittasi vain isään, joka istui, lamassa, portailla yksinäinen kynttilä vieressään.

»Mitä te kerrotte, mies?» huusi rovasti ja tarttui Bøllingiä hartioihin.

»Oletteko hullu? oletteko hullu?» ja hän vapisi itse, niin että tuskin saattoi seisoa. »Mitä te sanotte mies — selittäkää.»

Mutta lukkari ei kuullut; hän tiesi vain yhden lauseen, ja sitä hän toisti, kahdesti, ikäänkuin mies, joka on saanut halvauksen, tai niinkuin mielipuoli:

»Ne ovat menneet, ne ovat menneet», toisti hän konemaisesti, koettaen nostaa kättään, jossa piteli kirjettä — se oli sähkösanoma, jonka rovasti otti ja luki ja pudotti lattialle, jääden seisomaan portaille, kankein käsin, kaikkien muitten yläpuolella, jotka olivat tulvanneet ulos.

Sitten rovasti astui alas ja meni saliin; Sten tuki häntä. He tiesivät sen kaikki jo, mutta kukaan ei puhunut — noin puoleen minuuttiin ehkä ei lausuttu sanaakaan. Sitten juoksi Vollerupin vuokraaja väristen kuin lehti, ja löi nyrkeillään seinään ja nyyhkytti kuin mielipuoli.

Ja yht'äkkiä alkoivat kaikki nyyhkyttää, kalpeina ja voimattomina ja katkeroina; ja Augustenborgin postimestari juoksi edestakaisin ja sanoi innokkaasti: »Mutta se on mahdotonta — se on mahdotonta — armeija — armeija», lakkaamatta toistellen tätä ainoata sanaa: »Armeija», ja viittoillen käyrillä sormillaan.

Ulkona kuultiin palvelustyttöjen itkevän; miehet menivät ääneti takaisin ajopeliensä luo.

Sten, joka istui vastapäätä kappalaista, löi molemmilla käsillään hänen hartioihinsa ja tuijotti epätoivoisena tuon pienen jumalanmiehen kasvoihin: »Tämä häpeä, mies, tämä häpeä», sanoi hän, ja antoi päänsä vaipua pöytää vasten, ikäänkuin ei olisi jaksanut kannattaa sitä kauempaa. Mutta äkkiä kävi kuin jokin sysäys rovastin läpi, ja hän nousi seisomaan heidän keskessään: