Askeleita kuului sisältä ja ulkoa. Ääniä ylt'ympäri. Tine huusi taas:
»Sofi, Sofi», ja riensi takaisin. Hän sai sytytetyksi kynttilän, joka sammui vedossa.
Käytävässä juoksivat upseerit sivu, pimeässä. Palvelijat riensivät huoneitten läpi, hulmuavin kynttilöin. Keskellä lattiaa seisoi Løvenhjelm; kalpeana ja neuvottomana hän napitti takkiaan ja avasi sen jälleen.
»Tine, Tine», huusi Berg, joka tuli keittiöstä: »Pankaa kynttilöitä ikkunoihin. Nopeaan; nopeaan!»
»Panen, panen», vastasi Tine, »panen…»
»Alkaako se nyt?» kysyi hän hiljaa Bergiltä, joka äkkiä oli pysähtynyt.
»Ehkä!» Ja Berg meni.
Hälyytysmerkit kaikuivat huonerivien takaa, kaikkialta, hevosia talutettiin ulos pihalle.
Tine sytytti kynttilät, toisen toisensa jälkeen. Upseereita ja sotilaita riensi pihamaalla, kalpeina kynttiläin kajossa. Ylhäältä kuului vielä ääniä avoimesta ovesta, jota tuuli heitteli; pihalta kaikuivat majurin komennussanat, jotka vihuri vei.
Ja patooni huusi vaunujaan.