Kirjeenvaihtaja riensi pyöräpäisenä edestakaisin, pukeutuen keskellä salia, hyörien ja sipsuttaen ja hykertäen käsiään, sanoen:
»Siitä tulee kova paikka, siitä tulee kova paikka.»
»Luuletteko?» kysyi Tine tuskaisena ja kääntyi kynttilöistä poispäin.
»Tulee, kaikki uskovat että nyt se paukahtaa», sanoi lehtiherra eikä ollut sipsutukseltaan saada liivejä ylleen.
»Tine, hyvästi», sanoi Berg äkkiä hänen selkänsä takana ja puristi hänen kättänsä, silmänräpäyksen ajan, lujasti omassaan.
Tine vain katseli metsäherraa; sitten hän seurasi lähtevää, kunnes tämä oli ulkona.
Talo oli tyhjä. Puistokujalta kuului vain askeleita, jotka nopeasti etenivät…
Sofi tuli sisään, yönutussa ja kynttilä kädessä.
Hän sanoi:
»Että heidän pitää antaa elämäns — että heidän pitää antaa elämäns», ja hän pyöri edestakaisin ja itki, kulkien käytävästä saliin.