Raolo Bratianu nauroi:
— Katselemaan, sanoi hän.
Mutta pohjoismaalainen herra ei varmaankaan ollut mitään kuullut, oli vain istunut omiin ajatuksiinsa hautautuneena.
Hän sanoi yhä tuijottaen eteensä:
— Niin, tahto on väkevä. Se voi tappaakin.
Raolo Bratianu vastasi:
— Sanotte sen jo toisen kerran.
Hän nauroi:
— Sanotte sen kuin kertosäkeen — kertosäkeen ballaadissa.
Pohjolaisen silmät kiiluivat: