— Kentiesi, sanoi hän, sillä minun tahtoni joutui murhaajaksi.
Olimme kaikki kääntyneet pohjolan mieheen.
— Mitä te sanoitte? kysyi Carville.
Pohjolainen vastasi liikahtamatta lainkaan:
— Että tahtoni kerran voitti ja tappoi. Ja muisto siitä on sietämättömin muisto elämässäni.
— Sillä murha oli tahallinen.
— Kuules nyt, sanoi Ewelyn ja teki liikkeen ikäänkuin tarttuakseen pohjolaisen käsivarteen; Carville puolestaan, kokonaan painautuneena nurkkaansa, tuijotti pohjolaisen kasvoihin, ja Raolo, kiristäen hieman silmiään, hymyili eteensä paperossinsa savukiemuroihin.
Pohjolainen sanoi:
— Niin, tiesin että tulisin tappamaan ja tapoin.
Raolo Bratianu hymyili yhä sinisiin savukiemuroihinsa: