— Mikä teitä vaivaa? kysyi hän (sellaiselta ihminen näytti) — —
— Ei mikään, vastasi ihminen.
— Sehän oli oivallista — mutta kuinka on laitanne? Oletteko sairas?
Nythän saatte syödä — syödä kunnollisesti…
— Kyllä.
— Tulevaisuudessa, sanoi tirehtööri (ja minä huomasin hyvin, että hän yhtäkkiä tuli levottomaksi jälleen ja muutteli jalkojaan ja katsoi ulos ikkunasta muuria vasten) … tulevaisuudessa tulette todennäköisesti saamaan varoja, että voitte syödä kylliksenne…
— Niin, niin tulette, rakas Crangier, sanoin minä, äkkiä lisäten: Ja siitä saatte kiittää tirehtööriä…
Tirehtööri oli kääntynyt pois ja hän teki torjuvan liikkeen käsillään:
— Ei, ei, sanoi hän, hra Crangier on teidän miehenne. Ja sen tietää hra
Crangier hyvin hänkin.
Crangier oli katsonut minun kasvoihini.
— Kyllä, sanoi hän vain ja oli taivuttanut päänsä.