— Menkää kaappiin, toistin, mutta sitte äkkiä sanoin — oi, kuinka jo
Olinkaan oppinut teeskentelemään ja olemaan olevinani: —
— Jos nimittäin tohditte.
— Jos vain tohditte, sanoin vielä kerran, pidellen kaapin ovea, ja olin varma, tahdoin panna pääni pantiksi siitä, että hän pelkäsi pimeää kuollakseen.
— Kyllä, tohdin kyllä, vastasi hän nostellen jalkojaan … niin, hän nosteli niitä aivan yhtä korkealle kuin taanoisena päivänä kadulla — ja hän meni kaappiin ja minä lukitsin oven.
— Huuda nyt, huusin minä.
— Hän huusi.
— Vielä, huusin minä.
— Hän huusi jälleen.
— Kovemmin…
— Jaa.