— Kiitos, kiitos.
— Nyt.
— Rientäkää, sisään — ja varokaa kynnystä.
Hän oli sisällä ja oli huutanut "äiti-äitinsä".
— Hyvä, vastasin minä ja heittäysin pylvästä vasten siinä, missä seisoin.
— Se meni, sanoivat tirehtööri ja regissööri yhtaikaa — kaksi konemiestä olivat äkkiä menneet kulissien väliin niin pitkälle, että he saattoivat näkyä saliin.
Mutta äkkiä läksin minä liikkeelle ja tyrkkäysin heidän välitsensä — esiin.
Kuinka hän puhui? Millainen oli hänen äänensä…
Oh …. helvetissä … hän puhui kuin gramofooni…
He olivat kaikki jääneet seisomaan, konemiehetkin, kuunnellen kaikkityyni.