— Hän makasi lattialla, lattialla pitkin pituuttaan … tahdoin huutaa, kutsua häntä nimeltään, vaan en voinut: Crangier, Crangier. Laskeusin lattialle, jotta olin polvillani, hänen vieressään, polvillani: Crangier, Crangier…
Ei, hän oli mennyttä miestä…
Vaahto pursui hänen suustaan, ja minä tartuin hänen tikkumaisiin hartioihinsa: Crangier, Crangier.
Ei, hän oli mennyttä miestä. —
Nostin hänen yläruumistaan ja jysäytin sen takaisin lattiaa vasten:
Crangier, Crangier.
Ei, hän oli mennyttä miestä. Hän oli ainaiseksi mennyt.
Sitte nousin ja ojensin selkäni.
Vaikkapa hän olisi kuollutkin, täytyi hänen nousta. Hänen *täytyy* herätä, poika ei saa turmella koko hommaa. Hänen täytyy nousta. Hänen on näyteltävä.
— Minä tahdon voittaa.