— Crangier.
Niin, hänen kasvonsa alkoivat vavahdella … oi, hän herää. Hän kuolee — mutta hänen *täytyy* herätä:
— Crangier.
— Minä se olen.
— Kuuletteko, Crangier, minä se olen.
Ja pitäessäni kasvoni tuuman päässä hänen kasvoistaan, avasi hän silmänsä. (Se onnistuu, se onnistuu, ajattelin minä).
— Crangier, tunnetteko minua? Minä se olen.
Hänen perin laihtunut ruumiinsa vavahti kuin kuolinkamppailussaan.
— Jaa, kuiskasi hän.
— Nouskaa sitte, sanoin ja nousin itse.