— Nouskaa (ja minun silmäni tuijottivat hänen kasvoihinsa). On jo aika.
Hän nousi.
— Istukaa, sanoin.
Ja hän istuutui.
— Kuuletteko, mitä sanon? kysyin seisten hänen edessään.
Minun katseeni oli temmannut hänen katseensa mukaansa.
— Jaa, minä kuulen.
— Ja ymmärrättekö minut?
Hän pani kätensä pöytänsä reunalle ikäänkuin siihen nojatakseen.
— Jaa, minä ymmärrän.