— Tointukaa sitte, Crangier, sanoin puhuen yhä samaan tapaan:
— Teidän on näyteltävä toinen näytös.
— Jaa, nyt.
Ja vielä kovemmin sanoin:
— Ja te olitte mahdoton ensimäisessä.
Hänen ruumiinsa vapisi:
— Jaa, sanoi hän.
Hän puhui, kuten kerjäläinen, niin, kuten kerjäläinen, jonka usein näin
Rue Lacepidessa, erään ystäväni portilla, niin puhui hän:
— Sillä en saanut nähdä teitä.
— Ette, sanoin; sillä minä menin pois. Se oli minun syyni.