— Hyvä, hyvä.
Nyt oli eloa myös hänen silmissään.
— Oliko se hyvä. Kiitos.
— Laittautukaa vain valmiiksi.
— Ette sitte poistu, sanoi hän huolissaan.
— En, vastasin minä (ja ajattelin: Ei, ole vain levollinen, en päästä sinua enää, tulen kyllä pysymään lähelläsi).
— Kiitos … kuinka olette hyvä.
Hän tahtoi nousta jotakin ottamaan, mutta ei voinut, sillä jalat eivät häntä kannattaneet.
— Minulla ei ole voimia, sanoi hän uudestaan hädissään.
— Odottakaas, sanoin. Ja minä avasin oven ja huusin pukijaa.