Pohjolan mies oikaisi ruumiinsa:
— Nousi oikea ukkosilma, kun hän meni. Crangier oli tullut ulos — kuten huumaantunut ja juopunut seisoi hän kulissiin nojaten: Kuules, kuules, sanoin, kun salissa yhä huusivat, ja minä luulen, ettei hän kuullut…
Ja minä käännyin ja menin. Oli siis jotakin tapahtunut ja … (Pohjolan mies rykäsi) koko iltana en enää uhrannut Crangierille ainoatakaan ajatusta. Enkö tahtonut häntä muistaa vai olinko todellakin hänet unhottanut — kuten sen, joka saa mennä menojaan? Sitä en tiedä. Tiedän vain, etten muistanut häntä lainkaan.
Kunnes kaikki oli ohitse ja näyttämö oli jo pimeä ja Rumiéres odotti portaiden edessä — silloin johtui mieleeni: Oh, Crangier; täytyyhän sinun sanoa miehelle jäähyväiset…
Menin käytävään ja kolkutin. Ihminen teki juuri lähtöä. Hänellä oli hattunsa, kehno hattunsa kädessään, — Tahdoin juuri, sanoi hän, tahdoin juuri… (enkä minä katsonut häneen, en uskaltanut katsoa häneen. En ollut ajatellut häntä viime tunteina, siitä hetkestä, jolloin hänet jätin — — ja nyt, kun olin tullut tähän nelisnurkkaiseen huonepahaseen, en uskaltanut katsoa häneen, en katsoa hänen kasvoihinsa).
— Tahdoimme juuri, sanoi hän ja hän viittasi: Tämä on minun äitini — tulla teitä kiittämään.
Ja minä katsoin pieneen vaimoon — oi, ei, oikeastaan ei hän ollut pieni tai oli hän vain *tullut* pieneksi … hän näytti kuin polvilleen langenneelta, kummallinen, riippuva vaippa hartioillaan, ja silmäpari syvällä otsan alla, silmät, jotka näyttivät aivan kuivuneilta…
— Niin, emme voi teitä kiittää, sanoi hän ja tarttui käteeni luisevine sormineen: emmehän voi teitä kylliksi kiittää … mutta hän on minun ainoani. Meitä on vain kaksi ja hän on niin hyvä… Ja kyyneleet putoilivat hänen poskiltaan käsilleni — niin kuuma ei ole verikään kuin nämä kyyneleet olivat…
— En tiedä, mitä vastasin. Ajattelin vain: Täältä on sinun lähdettävä pois — sinun täytyy ulos. Ja katsoin vielä vilaukselta Crangieriin — hän seisoi tuolinselustaan nojaten ja hänellä oli kaksi aivan liian suurta pilkkua poskillaan.
— Mutta nyt hän on väsynyt, kuulin äidin sanovan ja hyväilevän hänen päätänsä.