— Niin, vastasin: nyt on teidän levättävä, Crangier.
— Hyvästi, rouva, ja minä hymyilin.
— Hyvästi, Crangier — —
— Hyvästi…
— Mihin sinä jäit? kysyi Rumiéres, joka oli mennyt ulos ja odotti vaunujensa edessä.
— Olen sanonut jäähyväiset, vastasin nousten vaunuihin.
— Aja minut kotiin.
— Meidän piti aterioida oopperahuoneella.
— Olen liian väsynyt, vastasin.
Hän ajoi minut kotiin, ja minä nukuin koko yön kuin tukki. Seuraavana aamuna matkustin St. Germainiin. Lääkärini oli tahtonut niin. Sitä paitsi olen aina rakastanut St. Germainin terrasseja, sillä siellä vihreät viiniköynnökset riippuvat kaikilla töyräillä. On kuin näiltä terrasseilta katselisi yli koko valoisan Ranskanmaan. Olin siellä päivän, ja kun seuraavana päivänä illan suussa palasin kävelyltäni, sanoi ovenvartija: Seurusteluhuoneessa on eräs herra, joka odottaa teitä.