— Eräs herra — en odottanut ketään.
— Niin, eräs herra Parisista.
— Menin sisään. Siellä oli tirehtööri. Hän seisoi katsellen ulos ikkunasta.
— Tekö se olette? sanoin. Mitä tahdotte?
— Oletteko kuullut sen? kysyi hän.
— Minkä?
— Crangier on kuollut.
— Minä en liikauttanut kasvojani, kun kysyin:
— Vai niin. Mihin tautiin?
(Oi, olin niin levollinen, niin hämmästyttävän levollinen kuin murhamies, joka ei *tahdo* tulla ilmi, on murhapaikalla, johon viranomaiset ovat vieneet hänet tutkittavaksi.)