Oli puolipimeätä ja kaikki ovet selällään.
— Maren, Maren! huusi hän talon läpi.
Kukaan ei vastannut.
Leppäkertut vain sirkuttivat pesutuvassa ja uunin luona. Äiti avasi pesutuvan ovea.
— Maren, Maren! huusi hän pihalle päin.
Hän näki vain kaksi varjoa, jotka pakenivat lammikkoa kohden.
Hän sulki oven ja kulki hiljaa sisään. Ruuduista lankeavassa valossa näyttivät hänen kasvonsa kalpeilta.
Hän istuutui tuoliinsa ja kädet ristissä tuijotti hän tyhjään huoneeseen.
Isä avasi oven:
— Eikö täällä ole ketään, sanoi hän.