— Nyt Tine, nyt, nyt, huusi äiti.
Tinen piti kaivaa hampaita hiusneulalla.
— Siinä se on, siinä, siinä, huusi äiti:
— Kas matoa.
Tine oli tehnyt parhaansa ja pieni palanen hampaan kiillettä putosi kuvastimen eteen.
Äiti oli varmasti vakuutettu, että se oli mato, ja jos sieltä olisi pudonnut pari kolme matoa, olisi hänen hammassärkynsä ollut ikiajoiksi parannettu.
Mutta Tine oli ainoa, joka osasi kaivaa ne esille. Huolellisesti hän ne kaivoi kaikkien lastenkin hampaista.
— Hyvä ystävä, sanoi äiti isälle, joka asettui epäilevälle kannalle, näenhän madot omin silmin.
— Mutta on savuutettava suopursuilla. Sönderborgin piirilääkäri sanoi koulumestarin pensaan olevan aika myrkyllistä.
Tuollainen hammassäryn hoito saattoi kestää puolen iltapäivää, hämäriin asti.